Sivut

torstai 3. helmikuuta 2011

Vai pitäis blogiaki päivitellä välillä...


No miksei!!! Vaikka tämä onkin lähinnä remppablogi niin onhan tämäki eräänlaista remppaa mitä nyt teen...
Elikkä tuossa joululoman aikana innostuin pelaamaan JÄÄKIEKKOa ja loppiaisen jälkeen sunnuntaina menin neljättä kertaa n.18 vuoteen pelaamaan.

Upea sää, lähes nollakeli ja paljon porukkaa pelaamas... Nooo 15 min jäällä ja sitte siinä maalin takanurkalla jäikin luistin jumiin johonkin jäästä lohjenneeseen reikään ja siitä nurin...
Sitte kohti sairaalaa ja tuloksena: nilkasta nivelsiteet tohjona... ja... sääriluun alapäässä (kantapään yläpuolella) oleva kolmiopala murtunu.... ja... jalkapöytä sojotti vähän ulospäin... ja... pohjeluu n. 10 cm polven alapuolelta murtunu poikki, mutta hyvässä linjassa... sekä... kuulemma lihakset irti säären luista...

Siinä sitä sitten pari vuorokautta sairaalas ja leikkauksessa nilkkaan laitettiin 2 kpl isokantaista 4,5mm ruuvia joista toinen oli 70mm ja toinen 65mm pituinen... Kipsi 6 viikkoa, sairausloma ainakin 2 kk, jalalle ei saa antaa painoa 4 viikkoon, sitten 2 vkoa puolella painolla....

Sairaalassa oli kyllä oikeastaan aika imartelevaakin kun kaikki kyselivät, että missä jalka meni, niin heille kun sanoi, että JÄÄKIEKOSSA. Kaikki pitivät "kovanakin" JÄÄKIEKKOilijana ja seuraavaksi kysyivätkin, että missä seurassa ja tasolla pelaat.... Niinpä.... mitäs siihen sitte....

Nyt tässä sitten olenkin jo reilut 3 viikkoa maannut koipi pystyssä soffalla... Siinä sitä sitten ollu "henkilökunnan" (vaimon) passattavana... alkuun lähes jokapäivä olikin jotakin suklaakakkua tai muuta tuoretta leipomusta aina kaffilla... mutta.... nyttemmin sllaiset tarjoilut on kyllä jo vähän harventuneet.... ehkä se kuitenkin on vaan hyvä, että ei ihan jokapäivä pelkkää suklaakakkua syö, kun ei pääse liikkumaankaan... ISO KIITOS vaan "henkilökunnalle"

Huvittavaa oli kun tajusin että mullehan on tässä tullu ihan uusi harrastus elikkä SAUVAKÄVELY... siis SAUVAKÄVELY... täytyy johtua lääkityksestä... mä oon aina sanonu että jos joku näkee että mä SAUVAKÄVELEN niin pyytäkää hakeutumaan hoitoon ja tarkistamaan lääkityksen... Sitä suksetonta sauvojenkantoa kävellessä en vieläkään ymmärrä... elikkä vissiin mulla on kuitenkin eri lääkkeet...

Tuon 3 viikkoa makasin lähes tauotta koipi pystys... sitte piti jo päästä kokeilemaan että onnistuisko/kestäiskö kipsijalka kaasun painamisen Sprintterissä... ja hyvinhän se sujuu... toki kipulääkkeitä ei pariin päivään enää oo tarvinnu syödä, joten parempaan suuntaan ollaan menossa.... 2 ensimmäistä viikkoa tulikin syötyä aikalailla buranaa ja panadolia...

Täytyy kyllä sanoa että aika mukavaan saumaan tämä ylimääräinen tauko töistä tuli, kun syksykin oli todella työntäyteinen... nyt sitte oonkin saanu olla joulukuun puolestavälistä asti kotona... :) Ikkunasta vaan olen katsellut kun lunta tullatupruttaa... appiukko kun on käynyt tekemässä raskaimmat lumityöt... KIITOS siitä hänelle...

Tenavat ja vaimo on tykänny (toivottavasti oon tulkinnu oikein???) kun ISKÄ on ollu kotona läsnä (vaikka ei ookaa pystyny auttamaan juuri missään) Kaksoset kiipeää vähän väliä kainaloon makoilemaan ja suukottelemaan, ja vaimo.... Mikäs sen mukavampaa... Nyt pyritään NAUTTIMAAN tästä hetkestä, sitä on turha päivitellä, että kun näin kävi, kuin myöskin on turha murehtia siitä mitä huominen tuo tullessaan... Eletään tätä hetkeä ja otetaan siitä kaikki irti.

Sanonpahan tähän loppuun vielä, että EHKÄPÄ päivittelen tätä kertomusta vielä loman aikana uudelleenkin.

jk. mitenkä multa tuli nooooooiiiiiinnnnnn pitkästi tekstiä??? pitääköhän kuitenkin tarkistaa lääkitys...

13 kommenttia:

Ainosofia kirjoitti...

Paranemisia sinne...

Hyvin sanoit - eletään tätä hetkeä - se pitäis aina muistaa meillä kaikilla.

Ja sulla on siellä upea vaimo sua passaamassa :))
Ja lapsilla varmaan kiva sinua kiusata kun et pääse karkuun.

Kaippa kaikella on aina tarkoituksensa.

Tarja kirjoitti...

Jatka vaan samaa lääkitystä - mukavahan tuota oli lukea :D

Anonyymi kirjoitti...

Tuntuis olevan ihan hyvä lääkitys :D
tai sitten vaan erinomaisen hyvä hoitohenkilökunta...

Anonyymi kirjoitti...

Hauskasti kirjoitit :D
Tulipa tosiaan oikein kunnon remppa, monesta kohtaa meni mäsäksi. Toivottavasti jalka paranee pian ja tulee täysin kuntoon.
Hyvää kevättalven jatkoa! Toivottavasti se aurinko paistaa siihen sohvalle tilkkupeiton alle ja kotihoitaja jaksais vielä suklaakakkua tehdä..
Ai joo ja kannattaa käydä tarkistuttamassa se lääkitys :D

Tyynenmeren Aaltonen kirjoitti...

Olipa hauskaa lukea Mallan miehen tuoretta tekstiä. Hurjalta kuulostaa tuo jalkavamma!Toivottelen pikaisia paranemisia täältä Chilen kesästä:)

Miia/ Rajalan tupa kirjoitti...

Hauskasti kirjotettu! Juu on varmaan tosiaan lääkitys ihan kohdallaan, tekstistä päätellen. Nauttikaa toinen toisistanne!

Anonyymi kirjoitti...

Oli kiva lukea päivityksesi :D Piristi päivää!!

Ei muuta kuin toipumisia sinne Honkasaloon ihanan perheen keskelle :)

T. Nadia

Anonyymi kirjoitti...

Toipmumista kiekkosankarille!:D Kurja juttu, mutta mukava tauko työkiireeseen, ihana on asenteesi, nauttikaahan toisistanne koko saikun edestä!
T:vakkari

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kuulumisista ja vastauksesta.

Nautinnollista ja ikimuistoista aikaa koko perheelle!

Kamomilla kirjoitti...

Onpa tyylikäs kipsi! Paranemista sinulle!!

Anonyymi kirjoitti...

joo kyllä nyt pittää lääkitys tarkistaa... olin itsekkin lentää pepulleen että nuinkin pitkä postaus tuli niin vähän sanaiselta(?) mieheltä.. ;) mutta oli kiva lukea, ja saada sinunkin näkökanta tapahtumalle :) mut autsss autsss kun teki pahaa lukea tapahtuneesta... voin vaan kuvitella miten kipeää se on käynyt. (myötäelää,ja pitää kiinni vaistomaisesti omasta jalasta kiinni)

mutta varmasti lapsista (ja vaimosta) on todella mukavaa kun iskä kotona,läsnä. vaikkei mitään pysty tekemään. läsnä olo se on tärkein/mukavin..
ehkä tuo oli hyväkin kun loukkasit jalan, siinä mielessä että hetkeksi rauhotutte, hengähdätte ennen uusien uurastusten alkamista!! siis tarkoitan sitä että kun aherratte välillä enemmän kuin muurahaispesän muurahaiset.... :) :) (ja vielä tarkennukseksi, että kellekkään en toivo mitään onnettomuutta, mutta ikäänkuin jokaisesta asiasta löytyy jotain hyvää niin....) rauhoittumisen paikka... no joo...

taas sitä puhuu mitä sylki suuhun tuo..... paranemisia, jaksamisia, ja pian taas uudet remppa tuulet puhaltelee kunhan jalka tuosta vielä paranee!! :)

ja sami... tarkistahan se lääkitys... ;) (vitsiiiii)

T. R-O-S-E

Anonyymi kirjoitti...

olipa mukavaa lukaista kohtalotoverin blogia. Ite olen nyt ollu samaten kinttu paketissa 3 vkoa, ja vielä olisi samat 3 vkoa edessä, jolloinka pääsen tästä ortoosiosuojastani eroon. Saikkua tuli mullekin alkuun 2kk.
Paranemisia sinne

terkuin:täti vm-62

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoinen blogi